Kannustamalla ja tukemalla toisiamme jaksamme
Maskun Palloseura ryJulkaistu: 18.03.2021 11.20

Kannustamalla ja tukemalla toisiamme jaksamme

Meidän lapset ja nuoret elävät nyt aikamoista aikakautta. Yksikään meistä vanhemmista tai toimihenkilöistä ei pysty oikeasti astumaan heidän kenkiinsä ja miettimään, mitä he käyvät läpi. Rajoituksia on tullut ja mennyt ja niitä saattaa olla vielä edessäkin. Uskaltaisin väittää, että nuoret ovat menettäneet enemmän kuin me aikuiset. He ovat saattaneet elää nyt sellaista ikävuotta, jolloin tiettyjä tapahtumia olisi pitänyt olla ja uudestaan niitä ei tule.

Toisaalta nämä nuoret ovat saaneet näistä ajoista uskomattomia oppeja!
Jos nykymaailmassa aikuisuudessa ja vaikkapa töissä täytyy esim. ajatella ”boxin ulkopuolelta” asioita ja ratkaista ongelmia – sitä he todella ovat oppineet! Kiellothan ovat kiehtoneet nuoria aikojen alusta asti ;) . Omatoimiseen tekemiseen on tullut myös hirveästi malleja ja työkaluja. Jotkut ovat jopa innostuneet urheilusta ja hyvinvoinnista enemmän kuin ennen!
Suurella osalla lapsista ja nuorista menee siis ihan hyvin. Tällä kirjoituksella haluamme kuitenkin tuoda myös toisen puolen esiin, koska pelkkä positiivinen ajattelu tai viestintä ei aina auta jokaista lasta tai perhettä.


Kaiken tämän keskellä on lapsia ja nuoria, jotka käyvät paljon vaihtoehtoja läpi mielessään, eri tunnetilojen aikana. Harrastus on voinut alkaa kaiken tämän keskellä tökkiä. Ekaksi harmitti, kun harrastusta rajoitettiin, mutta sitten tilalle tulikin enemmän mahdollisuuksia tehdä jotain muuta. Ehkä enemmän pleikkaria kavereiden kanssa tai ehkä myös kivoja eväsretkiä perheen kera. Kertaakaan ei tarvinnut tiettynä aikana olla tietyssä paikassa vaan aina sai päättää mitä teki. Vanhemmatkin saattoivat olla hetkellisesti tyytyväisiä, kun ei ollut kuljetusrumbaa hoidettavana. Aika luonnollista, eikö?

Noh, tuo kaikki kesti jonkin aikaa. Kevät 2020 onnistuttiin ihan kivasti suurimmilta osin! Ja me aikuisetkin jaksettiin tuota aikaa ja jaksettiin myös silloin liikuttaakin lapsia, kun seurat eivät sitä harrastusvuoroilla päässeet tekemään. Valoisa aikakin varmaan auttoi.

Nyt alkaa kuitenkin osassa meissä näkymään myös väsymistä. Otsikoissa huolenaiheet liikkuvat lasten liikkumattomuuden ja mielenterveysmurheiden keskellä. Ei se meidän aikuisten vika ole, mutta hyvä meidän kaikkien olisi nämä kaikki tiedostaa.

Tällä hetkellä meilläkin MaPSissa on huoli osasta lapsista ja nuorista; varsinkin niistä, ketkä nyt tämän koronavuoden aikana kipuilevat liikkumisen ja harrastamisen jatkamisen kanssa. On luonnollista, että harrastaminen rajoitusten keskellä on haastavampaa. Juokseminenkin on raskaampaa vähemmällä treenillä, aikatauluihin tarvitsee taas tottua, taidot voi olla ruosteessa ja näiden asioiden kertaantuessa – voi tuntua, että se koko harrastaminen on tuskaista! Sitten kun välillä iskee vielä karanteenia päälle ja taas ollaankin vain omassa huoneessa – se lopettamisen ajatus voi käydä usein mielessä...

Tässä kohtaa tarvitaan meitä vanhempia ja toimihenkilöitä

On lapsi sitten 7v tai 16v, hänen valmiuksiaan tällaisten aikojen kohtaamiseen ja niihin sopeutumiseen koetellaan aika lailla. Jokaisen lapsen ei kuulu aina hymyillä vaikeiden aikojen läpi ja meidän tulisi ymmärtää, että nyt saattaa olla hetki, jolloin meidän pitää ajatella ja ehkä jopa päättääkin asioita lapsen puolesta. Ketään ei voi pakottaa, mutta mietintäaikaa voi olla hyväkin vaatia.

Meidän tarkoitus tällä tekstillä ei ole pakottaa ketään jatkamaan jalkapalloa. Tarkoitus on olla herättelemässä siihen, että tällaisena aikana harrastuksen lopettaminen on yleistä ja toivomme, että voisimme olla tukena siinä, että näitä ratkaisuja ei ainakaan kukaan tekisi hetken mielijohteesta.

Harrastus tuo lapselle paljon ja sen etuja ei voi mitata rahassa. Myöskin pelkkä oppi siitä, että vaikeuksista noustaan taas – on arvokasta aikuisikään siirtyessä. Pettymyksensietokyky ei ole nykypäivänä itsestäänselvyys – meidän aikuisten tehtävä on siinä näitä urhelijanalkuja auttaa.

Sehän on selvää, että meillä aikuisilla alkaa myös olemaan hermot loppu ja turnauskestävyys välillä vähissä. Nuoret tarvitsevat meitä silti.

Pyyntö toimihenkilöille –

Kannustakaa, keskustelkaa, kyselkää. Ei oleteta mitään! Jos pelaaja on usein poissa – soitellaan perään. Uskalletaan avata ne keskustelut!

Pyyntö vanhemmille –

Mitä ikinä lapsi/nuori tänä ”outona” ajanjaksona miettii, pyytää tai jopa uhoaa harrastuksensa suhteen; pyrkikää sopimaan, että lapsi/nuori siirtäisi mietintää ja päätöksentekoa siihen asti, että tilanne normalisoituu. Valmentajan/toimihenkilön kanssa voi myös asiasta hyvin keskustella ja joskus esim. jo viikon taukokin voi pelastaa paljon. Vaihtoehtoja on monia. Jaksetaan vielä! Uskalletaan ohjata ja jaksetaan tukea!

MaPSilaisuus on muutakin kuin jalkapalloa. Pidetään huolta. Kaikista.